Kolmas joogaopettajakouluviikonloppu – osa 1/3

Kolmas joogaopettajakouluviikonloppu – osa 1/3

paleleva joogi.jpg

Berliinissä on ollut myös kylmä. Yli kymmenen miinusastetta (:D). Tämä paikka eroaa Suomesta mm. siinä, että kun ulkona on kylmä, sisälläkin on kylmä. Suomessa on tuulikaapit, väliovet, moninkertaiset ikkunat, kaukolämpö ja muuta mahtavaa. Joogasalilla on ollut jo aiempina viikonloppuina kylmä, joten minua jännitti, että jäädynkö sinne. Tänään oli onneksi jo plusasteita! Pärjäsin siis kolmella pitkähihaisella paidalla, säärystimillä, villasukilla, kaulaliinalla ja huovalla. Jos olisi kylmempi, pitäisin niin monta paitaa, ettei joogasta tulisi mitään. Kierisin vaan matolla.

Tällä kertaa pääsimme aloittamaan 20 minuuttia myöhässä, koska joogaopettajamme Monica oli jälleen myöhässä.  Yritän olla hermostumatta siitä, koska on paljon kivempi olla hermostumatta. Monica on myös useaan otteeseen muuttanut aikatauluja, mistä on seurannut usealle kurssilaiselle minut mukaan lukien ongelmia. Siitä olen antanut aika tiukkaa palautetta.

Jos joskus lähden vastaavaan koulutukseen, koitan mahdollisuuksien rajoissa etsiä enemmän referenssejä ja tutkia vielä tarkemmin, osaako opettaja hoitaa hommansa. Pelkkä joogatuntemus ei koulutuksen järjestäjälle riitä. Tämä koulutus oli ainoa löytämäni, joka sopi aikatauluihini, joten täällä olen. Vähän tuli sika säkissä ostettua, mutta eiköhän tästä siasta saa ihan hyvän paistin, kun kunnolla maustaa.

Päivä aloitettiin sillä, että jokainen oppilas veti kymmenen minuutin joogatunnin, jonka jälkeen annettiin palautetta. Sai ohjata minkätyylistä joogaa tahansa. Saimme aikaa suunnitteluun vain pari minuuttia. Minä olin viimeisenä. Opettaminen sujui ihan hyvin, vaikka tunsinkin itseni aika epävarmaksi. Kahdeksan minuutin kohdalla pääni tyhjeni melkein kaikista jooga-asanoista, joten päätin kylmän viileästi pistää oppilaani köllöttämään Savasanaan (eli makaamaan lattialle selälleen). Olin nimittäin kätevästi viimeisenä ohjausvuorossa. Odotin epävarmuuksissani huonoa palautetta, mutta se olikin tosi hyvää. Jes!

Muutama vinkki, jonka saimme ohjaamiseen:

  • Jos unohtaa minkä asanan meinasi opettaa seuraavaksi tai tulee muuten vaan paniikki, laita ihmiset lapsen asentoon hengittämään. Silloin ihmiset eivät näe sinua, joten voit panikoida rauhassa :D. 
  • Kauniilla flowlla ei ole väliä. Pääasia on turvallinen harjoittelu.
  • Seuraa koko ajan mitä luokassa tapahtuu. Jos yksi ihminen alkaa tutista jossain voimaa vaativassa asanassa, hänet voi pyytää menemään lapsen asentoon lepäämään. Jos kolme ihmistä alkaa tutista, on jo aika siirtyä seuraavaan liikkeeseen.
  • Kannusta ihmisiä kuuntelemaan omaa kehoaan ja menemään lapsen asentoon aina kun tuntuu siltä.

Saimme Monicalta ohjausten välissä myös palautetta linjauksistamme. Minun pitäisi avata rintakehää enemmän alaspäin katsovassa koirassa. Minun pitäisi koukistaa kyynärpäitä lankussa ja muissa samankaltaisissa asennoissa, koska kyynärpääni ovat yliliikkuvat. Silloin teen töitä lihaksilla, enkä vain roiku nivelten varassa. Minun myös pitäisi koukistaa kättäni kylkivenytyksissä, jotta hartiani pysyisi alhaalla.

Ohjauksiin ja palautetuokioihin meni aikaa reilut kaksi tuntia, jonka jälkeen pidimme lyhyen tauon. Sitten oli vuorossa luento nivelten liikkuvuudesta. Siinä pääviestinä oli, että eri ihmisillä nivelten liikeradat ovat erilaiset. Sen vuoksi kaikki eivät esimerkiksi alaspäin katsovassa koirassa pysty ikinä saamaan kantapäitä lattiaan tai pysty taivuttamaan selkää kovin kaarelle taaksetaivutuksissa. 

Neljä tuntia meni tänään nopeasti.

-Sini Punainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s