Kolmas joogaopettajakouluviikonloppu: osa 2/3

Kolmas joogaopettajakouluviikonloppu: osa 2/3

rentoajoogaa.jpg

Tänään oppilailla alkoi selkeästi mennä hermo opettajamme Monican lähes jokapäiväiseen myöhästelyyn ja aikatauluista luisumiseen. Vähän väliä joku huomautti, että pitäisikö meidän palata aiheeseen, kun Monican tarinat olivat karanneet aivan muihin asioihin. Ehdimme silti käydä läpi paljon uusia asioita ja pääsimme käyttämään paljon kehoamme.

Jokaisen oppilaan tulee ohjata muille joogaopettajakoulun aikana yksi meditaatio. Tänään oli ensimmäisen oppilaan vuoro. Meditoitiin 15 minuuttia, joista 10 minuuttia oli ohjattua. Ohjaajaa selvästi jännitti, mutta kivasti se sujui.

Meditoinnin jälkeen kävimme läpi aiemmin oppimamme pranayama-tekniikat, opettelimme yhden uuden ja opetimme niitä parillemme. Tähän meni aikaa noin tunti. Kävimme läpi vähän syvemmin Jalandhara-bandhan käyttöä. Se on kyllä vieläkin vähän hämärä bandha.

Monican mielestä käsien nostaminen suorana ylös, kuten yleensä esim. aurinkotervehdyksissä ja soturi ykkösessä (Virabhadrasana I) tehdään, on huono juttu. Silloin menettää yhteyden selän isoihin lihaksiin. Monica neuvoi meitä pitämään kädet koukussa ja paljon alempana.

Monicalla on erittäin monesta asiasta hyvin erilainen käsitys kuin muilla opettajilla. Minusta olisi hölmöä ottaa kaikkea sitä tietoa kyseenalaistamatta vastaan. Minulla on edessäni vielä paljon itsenäistä tutkimusta ja muiden opettajien ja liikunnan alan asiantuntijoiden hiillostamista ennen kuin voin päättää, mitä haluan opettaa omille oppilailleni tulevaisuudessa.

Kävimme läpi ns. neutraaleja jooga-asanoita, jotka eivät ole eteen- tai taaksetaivutuksia. Tällaisia ovat mm. vuoriasana (Tadasana), tikkuasana (?) (Dandasana) ja alaspäin katsova koira (Adho Mukha Svanasana).

  • Vuoriasanan Monica neuvoo tekemään jalat lantion levyisessä haara-asennossa, eikä jalat yhdessä. Se asento on lantiolle luonnollisempi.
  • Minun lonkankoukistajille tikkuasana on tosi rankka. Muilla ei vaikuta olevan samaa ongelmaa. Monican mielestä pakaralihasten siirtäminen istuinluiden alta pois ei ole hyvä juttu, koska istuinluut tulisi oppia tuntemaan ilman sitä.
  • Alaspäin katsovassa koirassa Monica kehottaa muista joogaopettajista poiketen kääntämään istuinluita lattiaa kohden niin, että ne osoittavat kantapäitä kohti. Keskusteltiin tästä pitkään. Silloin selkä on vähän köyryssä, eikä takareisiin kohdistu niin vahvaa venytystä. Suoraan sanottuna en oikein ymmärtänyt sen ideaa. 

Lounastauon jälkeen siirryimme käymään läpi restoratiivisia asentoja. Restoratiivisten asanoiden tulee olla restoratiivisia. Jos asennon kanssa pitää tapella, ei ole mitään järkeä tehdä sitä. Silloin pitää vaihtaa asentoon, joka tuntuu hyvältä. Kaikille ei esim. lapsen asento sovi ja selällään makaaminen jalat suorana saattaa tuntua alaselälle epämukavalta.

Monican ”metodin” mukaan restoratiivisissa asanoissa tulisi myös säilyttää selkä-, vatsa- ja pakaralihasten sekä jalkojen sisä- ja ulkosyrjien jännitys uloshengityksen aikana. Sen vuoksi esim. tämän blogiartikkelin kuvassa jalkojeni välissä on joogablokki muistuttamassa sisäreisien aktivoimisesta. Minusta lihasten aktivointi on ihan ok muissa asanoissa, paitsi Savasanassa. Minä ainakin aion löllöttää ihan rentona :).

Meille opetettiin päähieronta, jonka voi tehdä oppilailleen kun he ovat Savasanassa. Sanoin, etten usko voivani tehdä sitä Suomessa. Minusta tuntuisi ainakin tosi hassulta, jos puolivieras opettaja yhtäkkiä tulisi hivelemään päänahkaani. En ole vastaavaan kertaakaan Suomessa törmännyt. Jos joku on, niin kuulisin siitä mielelläni!

Restoratiivisten asanoiden jälkeen tutkailun kohteena olivat lantion avaukset sivulle. Tällaisia ovat mm. soturi II (Virabhadrasana II), Trikonasana ja puuasana (Vrksasana)

  • Soturi kakkosessa tärkeintä on lantion avaaminen sivulle. Lantion tulee olla neutraalissa asennossa, eli häpyluu ja lonkkaluut samassa tasossa. Jos jalat avaa liian isolle, polvet on vaarassa. Monica kääntää suoran jalan jalkaterää vastakkaista seinää kohti, ettei polveen sattuisi, ja että lantion saa kunnolla käännettyä eteenpäin.  Tutkittuani asiaa huomasin, että moni opettaa kakkossoturin niin, että lantio kääntyy hieman koukussa olevan jalan puolelle. 
  • Side triangelissa pitäisi liikkua ihan suoraan sivulle, kun taivuttaa kehonsa kohti toista jalkaa. Jos kiertää hieman etukautta, pääsee tosi paljon syvemmälle. Minäkin pystyn siten koskettamaan helposti lattiaa, mutta suoraan sivulle mentäessä käsi ulottaa vain hieman polven alapuolelle. Sama koskee Utthita Parsvakonasanaa! Nämä on varmaan vain kaksi erilaista tapaa opettaa. Ihmetyttää, miten monta eri tapaa tehdä jooga-asanoita on olemassa.
  • Puuasanassa on tärkeää ja yllättävän vaikeaa pitää molemmat lonkkaluut samalla tasolla. Minun puuni näytti kuulemma parhaalta, wuhuu!

Joku sanoi, että meidän pitäisi tanssia. Se alkoi vitsistä. Monica laittoi musiikkia ja tanssimme ainakin 10 minuuttia 😀 Sitten teimme hetken pranayama-harjoituksia ja lähdimme kotiin.

-Sini Punainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s