Kolmas joogaopettajakouluviikonloppu: osa 3/3

Kolmas joogaopettajakouluviikonloppu: osa 3/3

adjustments

Lauantai- ja sunnuntaiaamut alkavat joogaopettajakoulussa meditoinnilla. Ensin meditoimme itsenäisesti ja sitten jonkun oppilaan ohjaamana. Tällä kertaa vuorossa ollut oppilas oli myöhässä, joten 10 minuutin meditoinnin jälkeen teimme pranayama-harjoituksia. Minut laitettiin ohjaamaan yksi pranayama-tekniikka muille. Englanniksi se on ”positive breathing” (Surya Bhedana), ja se menee näin:

Peitä vasen sierain oikean käden nimettömällä sormella. Hengitä sisään. Muista laajentaa rintakehääsi kuin haitaria. Aktivoi Jalandhara-bandha laskemalla leuka alas ja pidätä hengitystä. Aktivoi selkä-, vatsa- ja pakaralihakset, Uddiyana-bandha ja Mula-bandha ennen kuin alat hengittää ulos. Kun hengität ulos, sulje oikea sierain oikean käden peukalolla ja vapauta Jalandhara-bandha nostamalla leuka hitaasti ylös. Vapauta jännittämäsi lihakset uloshengityksen lopussa, sulje vasen sierain oikean käden nimettömällä ja hengitä sisään.

Eikö olekin hirveästi selitettävää! Oli vaikea pitää sanansa järjestyksessä ja samalla rytmittää hengitykset sopivan pituisiksi. Täytyy harjoitella kotona tuota selostusta. Kannattaa kuulemma aina ensin näyttää pari hengityskierrosta selostuksen kanssa ja sitten selostaa pari kierrosta samalla kun oppilaat hengittävät mukana. Sitten voi antaa heidän tehdä omaan tahtiin.

Hengittelyn jälkeen paikalle ehtinyt oppilas ohjasi meille 10 minuutin kynttilääntuijottamismeditaation. Minun silmät väsyivät siinä tosi pahasti, mutta moni muu vaikutti tykkäävän tekniikasta paljon.

Ja sitten me joogattiin ilman mitään ylimääräisiä opetustuokioita ja infoiskuja. Oli ihanaa! Nämä viikonloput on hyvin rankkoja, koska koko ajan täytyy olla niin valppaana. Puolentoista tunnin joogailun aikana sai käpertyä oman kehonsa tuntemuksiin. Joogahetki oli tosi rankka ja kiva. Toivoimme enemmän joogatunteja, joita kuulemma onkin luvassa. Keskityimme tunnilla niihin asanoihin, joita on ehditty jo joogaopettajakoulussa käymään läpi. 

Joogatunnin jälkeen kävimme läpi lantionavauksia: pyramidiasana (Parsvottanasana), soturi I (Virabhadrasana) ja low lunge (Anjaneyasana).

  • Pyramidiasana: Yleensä tässä asennossa kädet viedään selän taakse joko rukousasentoon tai tartutaan selän takaa vastakkaisten käsien kyynärpäistä kiinni. Monica jättää kädet pakaroiden päälle, jolloin lantion asento on helpompi tuntea. Lantion pitäisi pysyä keskellä, mutta se lähtee helposti pois keskilinjasta, kun ylävartaloa taivuttaa eteenpäin. Pakaroita jännitetään voimakkaasti. Ei ole mitään väliä kuinka alas pystyy taivuttamaan. Tässä asennossa on tarkoitus venyttää takareisiä, joten jos venytyksen saa tuntumaan, on asennossa onnistunut :).
  • Soturi I: Perinteisesti soturi ykkösessä taaempi jalkaterä on noin 45 asteen kulmassa. Kun lantiota kääntää osoittamaan suoraan eteen, polveen aiheutuu tästä kiertoliikkeestä painetta. Se ei ole millään tavalla hyvä juttu, joten parempi on vain pitää taaempikin jalkaterä suoraan eteenpäin. Tämän opetuksen nielen ihan mukisematta. Monica opettaa myös pitämään lantion neutraalissa asennossa (eli lonkkaluut ja häpyluu samassa pystysuorassa tasossa), jolloin jalkoja ei pysty viemään kovin kauaksi toisistaan. Käsiä ei hänen mielestään pitäisi nostaa suorina ylös, vaan jättää koukkuun. Silloin pystyy säilyttämään yhteyden selkälihaksiin. Lopputuloksena on tämän blogiartikkelin kuvassa näkyvä tikku-ukkoasento :D.
  • Low lunge: Tämä asana tehdään samoin kuin soturi I, mutta taaimmaista jalkaa siirretään hieman taakse ja jalan kanta nostetaan reilusti maasta ylös, jolloin venytys siirtyy pohkeesta etureiteen tai lonkankoukistajaan. Tämän asennon pitäisi tuntua kuulemma reidessä, mutta ilmeisesti lonkankoukistajani ovat niin kireät, että venytys osuu niihin ensimmäisenä.

Asanoiden opettelu menee tässä joogaopettajakoulutuksessa siten, että ensin kaikki tekevät asennon yhtä aikaa ja Monica selittää asanan tärkeimmät seikat. Sitten Monica korjaa jonkun meistä asennon, jonka jälkeen käymme kaikkien asennot läpi koittaen korjata niitä yhdessä. Siinä jokaisen silmä harjaantuu, kun yrittää löytää oikeat kulmat keholle ja mahdolliset variaatiot, jos oppilaalla on vammoja tai muita rajoitteita liikkumisessa.

Lopetimme tämän päivän hieman aikaisemmin, koska kaikki olivat aivan uupuneita. Ehdittiin me silti kymmenen tuntia puuhastella. Loppujen lopuksi oli ihan hyvä viikonloppu :).

-Sini Punainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s