Meditaatiomatka menneisiin elämiin

Meditaatiomatka menneisiin elämiin

meditoitimatkamenneisiinelamiin

Osallistuin ystäväni kanssa San Diegon matkallani yhdessä hörhökaupassa (eli hippikaupassa eli noitakaupassa) pidettyyn meditaatioiltaan, jossa oli tarkoitus vierailla meditoidessa jossain edellisistä elämistään. Paikalle oli saapunut yli 20 ihmistä, joten pienen kaupan kokolattiamatolla oli tiivis tunnelma. Aluksi jokainen esitteli itsensä. Ihmiset erosivat suomalaisista siinä, ettei kukaan vaikuttanut ujolta. Sama ilmiö toistui, kun meditoinnin jälkeen kysyttiin, haluaako joku kertoa kokemuksestaan. Vapaaehtoisia oli niin paljon, etteivät kaikki halukkaat saaneet edes suunvuoroa.

Meditoimme selällään maaten. Joku alkoi kuorsata. Minä nousin loppujen lopuksi istumaan, etten itsekin olisi nukahtanut. Olin aikaerosta johtuen todella väsynyt, joten en pystynyt keskittymään selällä maaten, kun koko ajan jouduin taistelemaan nukahtamista vastaan.

Meditoimme kahdessa eri vaiheessa. Ensin ohjaaja ohjasi meidät läpi 15 minuutin lämmittelymeditaation, jossa kävelimme mielessämme polulla, jolla kohtasimme ohjaajan kertomia erilaisia asioita. Myöhemmin ohjaaja kertoi, mitä kohtaamamme asiat kuvastivat. Yhdessä vaiheessa ohjaaja esimerkiksi sanoi, että polulla on karhu. Se kuvasti kuulemma pelkojamme. Minun karhu oli kuollut! En ole varma, onko pelkojeni tila aivan sama 😀 En edes älynnyt, ettei karhun kuolleena olemisesta sanottu mitään. Älysin sen vasta, kun kuulin muiden kertovan heidän elävistä karhuistaan.

Toisessa vaiheessa ohjaaja taas ohjasi meitä meditaatiomatkalla, tällä kertaa ehkä 20 – 30 min. Nyt kokemamme oli tarkoitus tulla jostain edellisestä elämästämme. Tässä on oma matkani:

>>Kuljin polkua pitkin. Tunsin paljaat jalkani maanpintaa vasten. Katsoin alas. Näin miehen jalat, joiden varpaat olivat hieman karvaiset. Ylläni oli ruskea kaapu, jonka helmat olivat mutaiset. Näin puiden lomassa rakennuksen, jonne olin matkalla. Minua tervehdittiin siellä kumartaen ja ohjattiin sisään. Paikka oli minulle selvästi tuttu, koska kuljin määrätietoisesti huoneen nurkassa olevan arkun luokse, ja otin sieltä kaksi kivestä hiottua kaunista palloa, ja laitoin ne laukkuuni. Poistuin talosta ja jatkoin matkaani. Saavuin joelle, jossa minua oli odottamassa mies lautan kanssa. Hän kuljetti minut joen yli. Joen toisella puolella oli valkoinen hevonen, jonka selässä jatkoin matkaani.

Saavuin jonkun aikaa ratsastettuani linnan muurien luo, jossa minua odotettiin hieman kärsimättömänä. Minut johdatettiin nopeasti linnan sisään suureen huoneeseen, jonka sängyllä makasi selvästi pahoinvoiva nainen. Hän oli linnan kuningatar, jota olin saapunut parantamaan. Menin keittiöön, jossa valmistin lääkkeitä yrteistä. Käytin parantamiseen myös niitä kivisiä palloja, jotka aiemmin olin käynyt noutamassa. Tämä kohtaus keskeytyi, kun meditoinnin ohjaaja käski meidän mennä kotiin. Minusta silti tuntui, etten tainnut pystyä pelastamaan kuningatarta.

Kotini sijaitsi aika kaukana linnan muurien ulkopuolella keskellä metsää. Asuin yksin ja kotini oli hyvin yksinkertainen, eikä kovinkaan kotoisa. Luulen, ettei minulla ollut juuri ystäviä. Kaikki kohtaamani ihmiset tosin kohtelivat minua kaiken aikaa hyvin kunnioittavasti.

Ohjaaja käski kuvitella ajan kymmenen vuotta eteenpäin. Olin hyvin vanha ja heikossa kunnossa. Makasin huoneen nurkkaan sijoitetussa sängyssä samassa rakennuksessa, josta tämän tarinan alussa kävin noutamassa ne kiviset pallot. Minusta pidettiin periaatteessa hyvää huolta, mutta minua ei juuri ruokkimisen ja pesemisen lisäksi huomioitu mitenkään.

Sitten meidän piti kuvitella kuolemamme. Kuolin kaikessa hiljaisuudessa samaiseen sänkyyn huoneen nurkassa. Minut haudattiin. Haudalleni kasvoi kukkia, sitten puskia ja puita. Uhrasin elämäni parantamiselle, mutta en oikein ole varma, oliko se sen arvoista. Ehkä halusin säilyttää sen etäisyyden tuoman mystisyyden ja vahvistaa siten muiden tuntemaa kunnioitusta minua kohtaan. Minulle se tuntui olleen todella tärkeää. Niin vain ei voi saada ystäviä.>>

Sellaisen tuotoksen minun mieleni teki siinä meditaatiossa! Minun on vaikea uskoa, että miksi tuo olisi juuri jokin edellinen elämäni, eikä vain mielikuvitukseni laukkailua ympäri hiljaista hetkeä. Muut vaikuttivat olleen hyvin innoissaan näkemistään asioista. Onhan se vähän sääli, ettei ihan täysillä pystynyt heittäytymään. Tai ehkä ihan hyvä. En ole varma. Ainakin tämä oli minulle uudenlainen meditointikokemus :).

-Sini Punainen

Yksi kommentti artikkeliin ”Meditaatiomatka menneisiin elämiin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s